Pelinomainen harjoittelu – miksi drillit eivät riitä

Perinteisessä harjoittelussa taito opetetaan ensin eristettynä ja siirretään sitten peliin. Tämä järjestys toimii huonosti. Eristetty taito ei siirry pelitilanteeseen, koska harjoitteesta puuttuu informaatio, jonka perusteella pelaaja tekee päätöksiä — vastustajan sijainti, kaverin liike, tila ja aika [1].

Pelipohjainen harjoittelu kääntää logiikan toisin päin: aloita pelistä, tunnista ongelma, harjoittele sitä pelinomaisessa ympäristössä ja palaa peliin. FIFA kutsuu tätä Play-Practice-Play -malliksi [2].

Mitä tutkimus sanoo

Päätöksenteko paranee

Praxedes ym. (2018) tutkivat 19:ää U12-pelaajaa 14 harjoituskerran ajan. Koeryhmä harjoitteli ehdollistetuissa pienpeleissä, kontrolliryhmä perinteisillä drilleillä. Tulos: päätöksenteko parani tilastollisesti merkitsevästi (p < .001) ja syöttösuoritus parani (p = .003) koeryhmässä [3].

Taidot säilyvät paremmin

Bianchi ym. (2024) vertasivat ekologis-dynaamista lähestymistapaa perinteiseen opetusmalliin nuorilla pelaajilla. Pelipohjainen ryhmä paransi sekä välittömästi että säilytti taidon paremmin seurantamittauksessa [4].

Kunto kehittyy samalla

Los Arcos ym. (2015) vertasivat pienpelejä ja intervallitreenejä nuorilla eliittipelaajilla. Pienpelit paransivat VO2max-arvoja yhtä tehokkaasti kuin intervallit — ja pelaajat nauttivat niistä selvästi enemmän [5].

Pienpelien teho numeroina

Rajoitteet ohjaavat — valmentaja ei käske

Constraints-Led Approach (CLA) on yksinkertainen idea: ohjaa pelaajan käyttäytymistä muuttamalla rajoitteita — sääntöjä, kenttäkokoa, pelaajamääriä, välineitä — älä kerro mitä tehdä [7].

Kolme rajoitetyyppiä:

• Tehtävärajoitteet: säännöt, kenttäkoko, maalit, kosketusrajoitukset
• Ympäristörajoitteet: alusta, sää, sosiaalinen konteksti
• Yksilörajoitteet: keho, taitotaso, motivaatio

Jos haluat pelaajien pelaavan nopeammin eteenpäin, pienennä kenttää ja lisää päätyyn maaleja. Älä vaan sano "pelatkaa nopeammin".

Kenttäkoko ratkaisee

Folgado ym. (2018) havaitsivat, että kun pienpelin kenttäkoko vastaa ottelun suhteellista pelaaja-alaa (~300 m²/pelaaja), pelaajien taktinen toiminta muistuttaa eniten oikeaa ottelua [8]. Satunnaisesti valitut kenttäkoot eivät tuota samaa.

Rampinini ym. (2007) osoittivat, että 3v3 isolla kentällä valmentajan kannustuksella saavutetaan 91 % maksimaalisesta sykkeestä. 6v6 pienellä kentällä ilman kannustusta jää 84 prosenttiin [9]. Kenttäkoko ja valmentajan rooli säätelevät intensiteettiä yhdessä.

Play-Practice-Play käytännössä

FIFA:n ja US Soccerin käyttämä PPP-malli kolmessa vaiheessa [2]:

1. Play: Aloita pelillä. Havainnoi mitä ongelmia esiintyy.
2. Practice: Eristä ongelma. Harjoittele sitä pelinomaisessa ympäristössä (ei jonossa, vaan paineen alla).
3. Play: Palaa peliin. Anna pelaajien soveltaa opittua.

Palloliiton harjoitusrakenne noudattaa samaa logiikkaa: pelillinen aloitus, teemaharjoite, 1v1/2v2 ja lopuksi isompi peli [10].

Keitä tämä koskee?

Ford ja Williams (2012) seurasivat nuoria pelaajia, joista osa eteni ammattilaisiksi. Ammattilaisiksi edenneet olivat harjoitelleet selvästi enemmän pelimäisissä ympäristöissä ja vapaamuotoisessa pelissä verrattuna niihin, jotka eivät edenneet [11].

Silti Ford ym. (2010) havaitsivat, että kaikilla tasoilla valmentajat käyttävät edelleen enemmän aikaa drilleihin kuin peleihin [1]. Tutkimus ja käytäntö eivät vieläkään kohtaa.

Lähteet

1. Ford, Yates & Williams (2010): "An analysis of practice activities and instructional behaviours" — Journal of Sports Sciences
2. FIFA Training Centre: "An Introduction to Play-Practice-Play"
3. Praxedes, Moreno, Gil-Arias, Claver & Del Villar (2018): "The Impact of Nonlinear Pedagogy on Decision-Making" — Journal of Human Kinetics
4. Bianchi, Trequattrini & Morelli (2024): "Ecological-Dynamic Approach vs. Traditional Prescriptive Approach" — PMC
5. Los Arcos, Vazquez, Martin ym. (2015): "Effects of Small-Sided Games vs. Interval Training" — PLOS ONE
6. Gonzalez-Villora, Clemente, Martins & Pastor-Vicedo (2021): "Effects of SSG Interventions on Technical Execution" — Frontiers in Psychology
7. Renshaw, Davids, Newcombe & Roberts (2019): The Constraints-Led Approach — Routledge
8. Folgado, Goncalves & Sampaio (2018): "Match-Derived Relative Pitch Area" — Journal of Strength & Conditioning Research
9. Rampinini, Impellizzeri, Castagna ym. (2007): "Factors influencing physiological responses to SSGs" — Journal of Sports Sciences
10. Palloliitto (2023): "Hyvä harjoituksen rakenne luo raamit pelaajakehitykselle"
11. Ford & Williams (2012): "The developmental activities engaged in by elite youth soccer players" — Psychology of Sport and Exercise

Lue myös

• Miten pidät 20 pelaajaa aktiivisena yhdessä harjoituksessa?
• Harjoitteen muokkaus lennossa — milloin ja miten?

Lue artikkeli — Taktiikkataulu